Kiina kutsuu

Kyllä se niin on, että koti on aina koti! Ihanaa olla Suomessa ja omassa kodissa. Kaikki tämä eläminen ja oleminen tuntuu suorastaan luksukselta. Ja ihanaa on turvallisuuden tunteen olo liikenteessä. Ja ihanaa on, kun ilma on niin puhdasta ja ulkona on paljon lunta ja pakkasta! Rakastan talvea, nyt on loistokelit, mitä nyt mittarissa aamulla taas -27 astetta pakkasta. Kyllä ne kelit kohta lauhtuu ja päästään muksujen kanssa ulkoilemaan.

Viimeinen viikonloppu Kiinassa meillä vierähti Shanghaissa. Siellä me käytiin Shanghain WTC:ssä ihastelemassa Shanghain valoja 474 metrin korkeudesta. Huikeat oli näkymät! Sitten kävimme myös Pearl Towerissa eli helmitornissa, siellä ei päästy kuin noin 350 metrin korkeuteen ;) Lisäksi kävimme ihastelemssa haita, krokotiileja, pingviinejä ja muita hienoja meren eläviä Shanghain Aquariumissa. Oli kyllä hieno paikka. Ihanaa oli kun poikamme sanoi, että pysähdytään tähän, että nämä on niin hienoja kaloja. Kyseessä oli miljoonakalat :) Viikonloppu oli erittäin onnistunut Shanghaissa, kaikin puolin.

Sunnuntaina eli 30. tammikuuta siiryimme lentokenttähotellille ja seuraavana aamuna suuntasimme kohti Finnairin konetta ja Helsinkiä. Pitkä oli matka, mutta ihan onnistunut. Välistä lasten meno yltyi aika levottomaksi, mutta hyvin kuitenkin matka sujui. Koneet oli ajallaan ja Oulussa oltiin perillä maanantai iltana. Kotiin päästyämme olimme aika naatti, mutta ensimmäisenä kävelin kylppäriin ja nappasin saunan päälle :) Ah tekihän kutaa saunoa liian pitkän tauon jälkeen! Sitten nautimme äitini valmistamaa suomalaista kotiruokaa ja sekin oli niin hyvää.

Oli huikea kokemus käydä Kiinassa asti asumassa. Paljon se opetti ja avarsi omia ajatuksia. Lisäksi moni tuttu juttu Suomessa on saanut aivan uudenlaisen arvostuksensa! Eilen tuli ekaa kertaa vähän haikea fiilis ja miltei ikävä Kiinan katuja, mutta onneksi muistot säilyvät lopun elämää. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sinne pääsee uudemman kerran joko lyhyelle visiitille tai...

Nyt alamme muksjuen kanssa syömään ja sitten lähdemme ajelemaan Savoon mummolaan, kunhan mies on töistä kotiutunut.

Kuvia vielä laitan Shanghaista, kunhan kerkeän. On nimittäin ollut aika kiirettä kotirintamalla :)

Nyt kuulumisiin ja heipsan!

Nyt on meneillään pakkau- ja siivouspuuhat. Meidän on kohta jätettävä taaksemme Hangzhou ja suunnata kohti Shanghaita ja sieltä kohti Suomea. Ihanaa on palata Suomeen omaan kotiin ja rakkaiden luokse! Vaikka myös tuntuu haikealta jättää tämä Kiinan koti. Hetki sitten meillä oli aamukahveella suomalaisia rouvia ja heidät piti hyvästellä tänään. No onneksi voin heitä tavata sitten Suomessa! Ikävä tulee näitä paikallisiakin, kun he ovat niin iloisia ja ystävällisiä kulkijoita. Eivätkä he ajattele mitä toiset itsestään ajattelee, ihan hyvin voi kulkea yöpuvussa ja joogata missä tahtoo tai laulaa tai pelata tai... Se, jos mikä on niin mukava tapa! Voi ottaa ihan rennosti!

Lähdemme auto kyydillä perjantaina Shanghaihin ja yövymme siellä kolme yötä. Tavoitteena on käydä kahdessa rakennuksessa, korkeissa sellaisissa, katsomassa maisemia ylhäältä käsin sekä isossa akvaariossa. Lopun ylimääräisen ajan (onko sellaista lapsiperheessä?) voimme sitten käyttää viimehetken ostoksiin :).

Tänään vielä käymme syömässä meidän suosimassa ravintolassa. Sieltä ravintolasta saa kerta niiiiin hyvää kiinalaista ruokaa, nam nam! Lapsetkin tykkäävät siitä paikasta, onneksi. Kaikki muut paikat on jo katsottu mitä aiottiinkin, joten sen puitteissa ollaan valmiita kotiin lähtöön. Paitsi yksi paikka jäi kokematta: Isot kenkämarkkinat! Noh, ei minulla mitään mahtuisikaan enään mukaan. Se siitä siis :)

Nyt nautin vielä hetken omasta rauhasta, kun lapset nauttivat päiväunista, joten heipsan ja kuulumisiin!

Ps. Ai niin pitihän mun postata viikonlopusta, kun kävin yhden naapurin rouvan ja hänen tyttärensä kanssa katsomassa tunnin kestävä teatterishown. Kertoi Kiinan historiasta. Olihan huikea esitys, en ole ennen moista kokenut! Kyllä kiinalaiset osaavat viihdyttämisen.

Näin se aika on jo vierähtänyt täällä Hangzhoussa. Aluksi tuntui ettei aika kulje millään eteenpäin, mutta nyt se menee hujahtamalla. Kahden viikon päästä me toivon mukaan nukumme autuaalista unta omassa sängyssä. Ah, niin ihanaa! Lapsetkin jo kovasti odottaa kotiinlähtöä ja minä yritän koko ajan keksiä jotain pakattavaa, yhden matkalaukun sain jo täyteen :)

Meillä kävi eilen illalla kylässä paikallinen neiti ja hänen hollantilainen poikaystävänsä. Olipas oikein mukava ilta meillä heidän kanssaan. Lapset aluksi kovasti ujostelivat ja varmaan osasyynä ujosteluun oli outo kieli. Kyseessähän oli siis englanti, mutta lasten korvaan ei niin tuttu kieli. Lopuksi kuitenkin vapautuivat ja hymyn antoivat nousta kasvoilleen. Siitähän tämä kiinalainen oli aivan myyty :) Kiinalaiset kovasti pitävät lapsista, se on ollut ihanaa täällä. Joskus tosin vähän rasittavaa ja uuvuttavaa, kun väkeä parveilee parhaimillaan se 20 henkeä ihastelemassa ja silittämässä poskesta lapsia. Ja kaupan päälle se kamroiden välke. On lapsillakin sitten paluu maan tasalle, kun Suomen pakkaseen pamahdetaan, jossa ihmiset eivät uskalla silmiin katsoa :D Täällä ovat tottuneet niin mahdottomaan huomion saantiin...

Meillä olisi vielä tarkoituksena ehtiä käydä katsomassa yksi teatteriesitys, joka kertoo Kiinan historiasta ja sitten yksi vesivaloshow WestLakella sekä naapurin rouvan kanssa oli tälle viikkoa suunnitelmissa hieronta. Ihana saada vielä yksi hieronta ennen kotiinpaluuta. Lisäksi luvassa on lisää pakkailuja, siivoilua ja tavaroiden lahjoittamista. Ensi viikon perjantain meillä lähtee jo kyyti Shanghaihin ja vietämm siellä viikonlopun.

Me jäämme lasten kanssa odottelemaa iskää kotiin Hong Kongista työmatkalta <3 Ihanaa saada hänet takaisin kotiin, meinaa jo poika hyppiä seinille ikävöidessään iskää.

Nyt kuulumisiin ja heipsan!

Aika on taas mennyt hurahtamalla, kun on ollut vieraita. Oli kyllä ihanaa, kun luonamme oli miehen sisko poikakaverinsa kanssa kylässä. Ovat kyllä tosi reippaita ja mukavia nuoria. Tänään valitettavasti jouduin heidät kotimatkalle päästämään. No onneksi, kohta saamme itsekin lähteä kotimatkalle. Enää siis kolme viikkoa, kun lentomme lähtee. Oikeastaan tämä loppuaika meneekin siivotessa ja matkalaukkuja pakatessa ja purkaessa ja pakatessa ja niin edelleen ;)

Ehdimme touhuta vaikka mitä vieraiden kanssa ja mukavaa oli. Kävimme shoppailemassa ja katsomassa nähtävyyksiä. Laitan tuohon kuvia WestLakesta. Kuvien laatu vähän kehno, kun oikea kamera unohtui kotiin, niin piti kännykällä yrittää räpsiä.

Valtava puu. Oli kauniin näköistä tuolla. Menemme ehdottomasti tuonne vielä ulkoilemaan ennen kotiinlähtöä. Osa lehdistä pudonnut ja silti niin vihreää.

Tässä aika utuinen kuva. Keli oli jälleen kerran hieman sumuinen.

Aurinko paistoi niin kauniisti puiden lomasta.

Ja palmukin vielä niin vihreänä.

Tämä tie menee järven yli. Emme kuitenkaan kävelleet kokonaan tuota pätkää ajan puutteen vuoksi.

Tällainen roska-astia löytyi matkan varrelta. Piti ihan kuva ottaa, kun oli niin paljon tekstiä jaksettu tuohon kaivertaa.

Tässä vielä pari kuvaa isovanhempia unohtamatta:

Kiinan tultuamme, ajattelin alussa, että mihin minä oikein ryhdyin. Välistä kaduttikin, että suostuin tänne lähtemään kahden pienen lapsen kanssa. Nyt näin loppuajasta voin sanoa, että harmittaisi, jos emme olisi lähteneet. Onhan tämä ollut ainutkertainen kokemus! Ja mikä mahtavinta, niin me olemme selvinneet tästä hujakasta. Tosin vielä muutama viikko, mutta ne menee niin helposti. Voi olla, että kiirettä pukkaa, kun on vielä asioita edessä mitä haluamme keretä tekemään ennen lähtöä.

Nyt puuhailemaan lasten kanssa! Terkkuja kaikille rakkaille Suomeen! Pian nähdään ja ikävä helpottaa <3

Kuulumisiin, heipsan!

Taas vuosi vaihtuu ja meidän kotiinlähtö häämöttää jo kuukauden päässä. Aika on vierähtänyt niin nopsaa, että tuntuu uskomattomalta, kun kotiinlähtöön on enää tasan yksi kuukausi. Onhan se ihana päästä kotiin ja rakkaiden luo <3 ikävä on kova niin monia ihmisiä Suomesta! Kohta se helpottaa. Tuntuu etten pysy enää nahoissani, kun kohta lennetään!

Joulu meni rauhallisesti ja hyvin syöden. Ystäväni vietti kanssamme joulun ja on myös vielä uuden vuoden aatonkin tässä. Lisäksi meille saapuu tänään mieheni sisko poikakaverinsa kanssa. Ovat meillä vajaan kaksi viikkoa. Mukavaa, kun minulla on piisannut paljon seuraa täällä kaukana. Toivottavasti nuori pari viihtyy täällä hullunmyllyssä :)

Tässä muutama kuva joulusta ja muutama kuva muualtakin räpsästy:

Joulupukki eli rakas miehenihän siellä parran takana piilottelee. Lapset ovat vielä sen verran pieniä, että meni ihan täydestä, kun iskä lähti viemään roskia ja siinä välin ennätti pukki käydä :) Kumpikaan muksuista ei syliin tohtinut mennä vaikka pukki kovasti yritti ;)

Minun kalliimpaakin kalliimmat aarteet. Siis lapset, ei suinkaan paketit ;)

Meidän yksi käyttämistä reiteistä kotimme lähettyviltä. Ei suinkaan Kiinassa kaikki tiet tällaisessa kunnossa ole. Tässä tehdään uutta alikulkua, mutta siitä kaikki kulkee työmaasta huolimatta. Suomessahan kulku olisi estetty, ei täällä.

Kävimme Song Dynastyssa. Sieltä löytyi tällainenkin. Ylhäällä oleva buddha on oikeasti valtava.

Song Dynastyssa äiti ja tytär.

Song Dynastyssa isä ja poika.

Ja tässä neitimme ratsasti tuollaisella hepalla. Olihan mielissään ja näyttää äitikin olevan. Poitsu ei uskaltautunut moisen kyytiin, on vähän arempi tällaisissa jutuissa. Tyttö menee suuna päänä joka paikkaan ja onkin sitten telonut itseään jo ihan riittävästi alle kahteen vuoteen. Tuon tuostakin on suu auki  tai silmäkulma puhki eikä aivotärähdyksiltäkään olla säästytty.

Nyt me lähdemme ulos nauttimaan auringonpaisteesta ja sen jälkeen leivotaan omena-pähkinäpiirasta ja tehdään muita syötäviä uuden vuoden aattoillaksi.

Oikein hauskaa Uutta Vuotta kaikille!!!

Kuulumisiin, heipsan!

Oikein ihanaa ja rauhallista Joulua kauas kotimaahan! Nauttikaa te siellä Suomessa lumisesta maisemasta ja pakkassäästä! Meillä on jouluhommat saatu jo tehtyä huomista varten, joten nyt voi jo hiljentyä joulun viettoon. Ihanaa, kun ei ole kiirettä ja ympärillä iloiset ja energiset lapsoset luomassa joulun tunnelmaa entistä enemmän <:)

Kuvia laitellaan taasen vaikka joulun jälkeen, tämän vuoden puolella kuitenkin ;)

Kuulumisiin ja heipsan!

Tällaiset ihanat ruusupensaat ovat heti ulko-ovemme edustalla ovat ihanan näköisiä.

Tässä Väinö hoitaa Violaa. Viihtyivät yhdessä miltei vartin :)

Tässä keittiön parvekkeelta napattu kuva lastatusta lava-autosta. Melkosia kyhäelmiä tekevät. Emme ehtineet jäädä ihmettelemään, että kuinka suuri tuosta lastauksesta loppujen lopuksi tuli.

Kävimme jouluostoksilla yhdessä isossa ostoskeskuksessa, jonka keskellä komeili tämä kuusi. Oli aika valtavankokoinen ja tuo leveä punainen nauha kuusen ympärillä oli tehty joulutähdistä. Melkoinen homma ollut tontuilla, jotka ovat tuota kuusta koristaneet <:)

Piparinleivonta alkamassa.

Ja tässä kanssa taikinan maistelija.

Ei ostettu turhaan mukaan talvikamppeita, koska

niille tuli käyttöä:

Lapset heti juoksivat lumen peittämän nurmen päälle. Oli aika jäätävä keli, hrrr.

Tämä otettu lokakuussa ja alla oleva kuva otettu tänään 15. joulukuuta:

Erikoista, kun palmut ovat saaneet lumipeitteen ylleen. Piti kyllä ikuistaa tällainen näky :)

Ja heti kun lunta alkoi tulemaan, niin olohuoneen ikkunasta näkyi paikallisia tonttuja:

Kyllä, heillä oli ihan oikeat tonttulakit päässä. Harmi, kun lapset olivat juuri päiväunilla eivätkä nähneet kiinalaisia tonttuja. Jospas niitä vielä liikkuisi näillä kulmilla.

Kyllä nyt tuntuu, että joulu saapuu jokaiselle... minä hytisen viltin alla ja jännityksellä odotan millaisen tukan kanssa ystäväni kohta saapuu kampaajalta.

Kuulumisiin, heipsan!

Vihdoinkin saimme ystävän meille kylään. Hän on meillä joulun, ihan mahtavaa! Heti kun ystävämme saapui, niin suunnistimme laulamaan Kauneimpia joululauluja muiden suomalaisten kanssa. Oli kyllä aivan ihanaa. Ja viimeiseksi lauluksi lauloimme Sylvian joululaulun. Viimeistä säettä en lauletuksi saanut, kun nieleksin itkua. Se laulu kosketti kovasti ja muistutti täällä olosta sekä ikävästä. Kyllä siellä muutama muukin kyyneleitään pyyhki, snif! Ja juuri nyt kirjoittaessani joulumieltä lisää melkoinen lumisade, kyllä vain. Aika uskomatonta, mutta totta. Lapset ovat aamun seisoneet ikkunan edessä ja katsoneet lumihiutaleiden leijailua. Tuskin se maahan jää, kun on luvassa kuitenkin plussa-asteita.

Eilen kävin ystävän kanssa kenkä- ja vaatemarkkinoilla. Olipas se melkoinen ostospaikka! Pökerryksiin moisista menee :) Ja viikonloppuna ajattelimme lähteä koko poppoon voimin katsomaan Song Dynasty -kylää, jossa on kuulema mahtava teatteriesitys. Eikä sinne ole pitkä matka autolla ajaa. Tuosta autosta tulikin mieleen, kun me olemme onnistuneet saamaan ihan oman vakikuskin, kylläkin niitä pimeitä kyytejä, mutta niin kätevää. Emme osaa yhteistä kieltä, mutta ei sillä väliä :) Eilen soitimme ensimmäistä kertaa tälle iloiselle miekkoselle ja sanoimme kotiosoitteen ja niin herra oli alhaalla autoineen viidessä minuutissa. Hän heitti meidät keskustaan ja sitten voimme, että milloin tulee hakemaan meidät samasta paikasta mihin jättikin. Siellä hän sitten meitä odotteli lämpimän auton kanssa. Ja kyyti ei maksanut edes niin paljoa kuin taksi olisi maksanut. Kyllähän tähän voisi ajan kanssa tottua :)

Nyt taidetaan vetää toppakamppeet päälle ja seisomaan tuonne lumisateeseen :)

Rauhallista Joulumieltä kaikille!

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! Tässä meidän mahtavat kynttiläviritelmät ;) En ole löytänyt täältä Kiinasta vielä kynttilänjalkoja, joten piti äkkiä kyhätä tuollaiset, jotta saimme polttaa sinivalkoiset kynttilät. Ei mikään kaunis asetelma, mutta ajatushan se tärkeintä on, vai mitä?

Minun muruset ovat kovin innokkaita kotiapulaisia. Tässä auttavat tiskaamaan, saa nähdä ovatko yhtä ahkeria ja innostuneita tuosta puuhasta vielä kymmenen vuoden kuluttua :)

Ja tässä auringon lasku meidän läheltä joen rannasta. Kuva ei näytä niin hienolta, miltä todellisuudessa tuo hetki näytti.

Tänään kävimme naapurissa yhden suomalaisrouvan luona. Hän aikoi leipoa pullaa ja kun menimme lasten kanssa paikalle, niin ihana täti olikin jättänyt pullataikinaa pikkukätösille. Lapset saivat sitten tehdä pullaukkoja ja pulla-akkoja. Olivat kyllä mielissään. Toki niitä sitten maisteltiin kahvin kera kynttilän valossa ja joululaulujen soidessa :) On kyllä niin ihanaa, kun on ihania ja mukavia suomalaisnaapureita ihan tässä meidän vieressä. Kiitos heille!

Huomenna mieheni lähtee muutamaksi päiväksi Suzhouhun työreissuun ja minä päätin tällä kertaa jäädä muksujen kanssa "kotiin". Me jäämme odottamaan, että ystäväni Suomesta pääsisi luoksemme! Ei näytä matkanteko oikein onnistuvan, kun kehtasivat hylätä sovintoesityksen taas tänään. Kyllä pistää savun kohta nousemaan korvista ulos, murh! Ja kuinka monen muunkin ihmisen matkat ovat menneet ihan uusiksi tai kokonaan peruuntuneet tämän takia, harmillista. Toivotaan nyt, että sopu syntyisi mahdollisimman pian.

Nyt alan katsomaan suomalaista sarjaa dvd:ltä, onhan sentään Itsenäisyyspäivä! Äitini tänään mainitsi skypetellessämme, että tänään on kuopuksemme päivä. Ja minä mietin kovasti, että miten niin, kunnes äitini sanoi: itsepäisyyspäivä :) Tämä kyllä pitää tosissaan paikkaansa tyttäremme kohdalla. Siinä neidissä on tulta ja tappuraa, hirvittää ihan sitä poikaa tai tyttöä, joka emännäksi meinaa meidän tytön ottaa ;)

Kuulumisiin, heipsan!

Lukijoille pahoittelut näin pitkästä päivityskatkosta blogissani! En kerrassaan ole ehtinyt istumaan ja keskittymään riittävästi, että olisin ehtinyt kirjoitella saati laittaa kuvia. Mutta nyt sitten muutamat kuvat ja tekstit.

Isänpäivänä nautimme tällaisesta suklaakakusta ja oli ihan hyvää:

Tässä lapset keilaamassa pihallamme. Ympärillä kävi välillä muutama kiinalainen (vauvasta vaariin) leikkimässä lasten kanssa.

Pari viikkoa sitten me saimme minun vanhempani meille kylään, toivat matkalaukun verran meille tuliaisia Suomesta. Mukana oli ainakin kahdeksan pakettia ruisleipää ja muutama konvehtirasiaki :) sekä paljon kaikkea muuta. Kohta on jo leivät nautittu, kun ovat niin hirmusen hyviä pitkästä aikaan. Ihanaa oli saada äiti ja isä meidän luokse, lapsetkin nauttivat kovasti.

Emme hirmusti ehtineet porukalla puuhastella, kun meillä oli molemmat lapset vuoron perään kipeänä. Jotakin kuitenkin ehdittiin näkemään ja ihmettelemään.

Kävin vanhempieni kanssa Lingyin temppelissä. Temppeli oli näkemisen arvoinen paikka. Meille sattui mahtavan lämmin ja aurinkoinen päivä. Kuvassa ihmiset ovat sytyttämässä suitsukkeita.

Tässä temppelin alueelta yksi monesta patsasveistoksesta.

Vanhempani saivat täällä ollessa kokea sen mitä on liikkua lasten kanssa ihmisvilinässä, kun kaikki ovat piirittämässä kameroiden ja jopa videokameroiden kera. Minulla alkaa jo välistä moinen touhu rasittamaan ja haluan vain nopeasti jatkaa matkaa. Ja sitten nämä kiinalaiset mummot eivät ymmärrä, että lapsillamme ei ole kylmä, kun heillä on syyshaalarit yllä. Pitäisi kuulema olla vanupuvut. En ole yhdelläkään kiinalaislapsella nähnyt haalaria saatia tuulenpitävää ja vettä hylkivää "ihmettä".

Pääsimme myös mieheni kanssa käymään vihdoinkin vuorilla. Naapurin suomalainen pariskunta lähti meidän kanssa vuorille yhtenä sunnuntaiaamuna. He ovat jo kokeneita konkareita tuossa touhussa ja olivat hyvinä oppaina ja mukavana seurana. Kyllä välistä oli aika raskaita nousuja ja lopuksi tuhat porrasta alas. Vuorille noustessa tulimme yhdelle temppelille, jossa oli sytytetty jälleen kerran suitsukkeita:

Ja matkan varrella oli ihania maisemia:

Teekylä, minne ne tuhat porrasta meidät johdatti. Tämä kuva otettu vuorelta.

Minä ja mieheni. Pari askelta taaksepäin ja tsup meitä ei näkyisi enää tässä kuvassa ;)

Teeviljemiä. Näistä pensaista syntyy vihreää teetä.

Tällainen kana oli matkan varrella.

Kiitos äipälle ja iskälle, että pääsimme tuonne vuorille parin tunnin vaellukselle. Oli kyllä ihanaa.

Vietimme myös esikoisemme 3-vuotissyntymäpäivää. Mummi ja ukki halusivat tulla juuri tuohon aikaan, että saivat olla juhlimassa poikamme merkkipäivää. Päätimme kuitenkin viettää sitten lastemme yhteissynttärit, kun palaamme Suomeen.

Tässä pojalle kakku, sehän piti itse tehdä:

Tässä poika lahjan kimpussa, pikkusiskon ilme kertoo hänen mietteensä täysin.

Ja kohta paketista ilmestyi pojan toive. Sitä hän oli jo pitempään pyytänyt ja onneksemme täältäkin löytyi kyseinen lahja.

Eli Autot -elokuvan Make-rekka :) Siinä kynttilänpuhallus. Älkää välittäkö tuosta vasemmanpuoleisesta puhaltajasta :) sitä ei kuvassa näkyisi, jos osaisin näitä jotenkin käsitellä.

Vajaa viikko sitten meidän piti päästä vanhempani kotimatkalle, joka kesti yli 30 tuntia. Kiitos siitä Finnairin lakolle! Eivät päässeet lentämään suoraan Shanghaista ja Helsinkiin, vaan piti heittää mutka Lontoon kautta ja kaikki välit eri lentoyhtiöillä. Onneksi pääsivät kuitenkin perille! Lapset kovasti alkoivat ikävöimään Suomeen ja läheisten luokse, kun saivat viettää niin tiiviisti aikaa mummin ja ukin kanssa. Isompi lapsista on aika kiukkuinen ja uskon sen myös kertovan ikävästä. No ensi kuussa olemme jo kotona :)

Me jäämme tänne odottelemaan minun ystävääni saapuvaksi luoksemme. Hänen olisi pitänyt olla Kiinassa jo kolme päivää sitten, mutta kun on tuo himskatin lakko! Hän jumii vielä Suomessa ja kylläpäs harmittaa ystävän puolesta. Toivottavasti hänkin pääsisi pian matkaan.

Nyt iltapuuhia lasten kanssa ja yöunille pian itsekin!

Kuulumisiin ja heipsan!